Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Tyhjä paperi

Olen viime päivinä pohtinut luovuutta ja sen määrittelyä. Olen jopa lukenut hieman tieteellistä tekstiä aiheesta; yksi Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen opintojen hyvistä puolista on se, että näissä opinnoissa on joutunut lukemaan kaikkea sellaista, mitä ei muuten tulisi lukeneeksi. Kai se on opiskelun idea?

Itse tulin pohtineeksi luovuutta mm. näin:

***

Minulle on kehittynyt mielikuva siitä, millainen luova prosessi on. Minusta se on sekoitus luovaa laiskottelua ja kurinalaista puurtamista. Välillä on oltava pää tyhjänä, vapaana, jopa toimettomana. Jos stressiä ja kiirettä on liikaa, en pysty luovaan toimintaan. Jossain menee raja, jonka jälkeen en pysty kirjoittamaan. Mutta jos minulla on edes suhteellisen paljon vapautta ja ajatukset saavat välillä hiukan harhailla, voin saada oivalluksia. Ne tulevat kuin tyhjästä ja liittyvät tekstien suunnitteluun. Oivallukset ovat hetkiä, kun jotkin tarinan palaset loksahtavat yhteen.

Uskon, että alitajunta jotenkin työstää tekstiä, vaikka sitä ei varsinaisesti ajattelisi. Jos vain kuljetan tekstiä mukanani tarpeeksi kauan, oivallukset kyllä tulevat vähitellen. Ja toisaalta niiden odottelu ei todellakaan riitä: on konkreettisesti raivattava kalenterista tilaa, päätettävä että tällä viikolla kirjoitan lauantaina, ja sitten kirjoitan lauantaina. Kirjoitan suunnitelmat paperille. Teen. Kirjoitan. Luen ja muokkaan. Sitä on tehtävä enemmän kuin luovaa laiskottelua, jos haluaa edistyä.

***

Sellaista pohdintaa. Ja silti tyhjä paperi ahdistaa, vaikka kuinka yrittäisi uskoa, että pystyn tähän prosessiin, koska pystyin aiemminkin. Uusi romaanikäsikirjoitus on vasta suunnitteluvaiheessa. Pitkään harkittu blogikin sai nyt ensimmäisen viestinsä. Tässä on paljon aloittamista, mutta kenties paperit täyttyvät vähitellen.

Mainokset

Single Post Navigation

4 thoughts on “Tyhjä paperi

  1. Päivitysilmoitus: Blogin synttärit | Päättymätön tarina

  2. Olen samaa mieltä luovasta prosessista kanssasi. Se on kaikkea. Se ei onnistu, jos ei ikinä tee mitään, koska alitajunta tarvitsee ruokaa. Olen huomannut, että usein puhuu eniten ja ajattelee eniten, kun tapahtuu paljon ja kun tekee paljon. Jos ei ikinä tekisi mitään, ei tulisi välttämättä ajatelleeksikaan mitään uutta.

  3. Ja onneksi olkoon 1-vuotissyntymäpäivänä! ^^

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: